Terveisiä kulttuurireissulta! / Greetings from the culture trip

 

 

 

Palasimme eilisiltana muutaman päivän kesäreissulta. Meillä on ystäviä Pirkanmaalla ja kyläpaikkoja oli kaksi. Vaikka onkin kiva rentoutua mukavien kavereiden seurassa, on myös kiinnostavaa nähdä uusia paikkoja. Niinpä teimme molemmissa paikoissa retket hyvin erilaisiin paikkoihin.

Ensimmäinen reissu suuntautui Sääksmäen maisemiin. Tutustuimme Visavuoreen, joka oli kuvanveistäjä Emil Wikströmin ateljee ja koti. Visavuoren vanhat rakennukset rakennettiin 1900-luvun alussa ja Visavuori on säilynyt lähes muuttumattomana niistä ajoista lähtien kun Wikstöm asui ja työskenteli siellä. Kokonaisuuteen kuuluu myös kolmas rakennus, pilapiirtäjä Kari Suomalaisen museo eli Kari-paviljonki. Kari Suomalaisen 100-vuotisnäyttely oli todella hieno!

 

 

Yesterday we came back from short journey. We have friends in Pirkanmaa and we visited both families on the same trip. It is nice to relax with good friends but it is also nice to see new places. We made two (and very different) road trips with our friends.

The first spot was Visavuori. It is the museum of the life and works of sculptor Emil Wikström. Visavuori has also a third building, Kari´s Pavilion. It shows the works of the most famous political cartoonist Kari Suomalainen.

                                                                                                                  Emil Wikströmin ateljee/ The studio of Emil Wikström
 

 

 

Olin todella vaikuttunut paikan tunnelmasta ja vanhojen talojen arkkitehtuurista. Tuntui hämmästyttävältä, että rakennukset rakennettiin erämaahan vain muutama vuosi tuhoisan tulipalon jälkeen, jossa alkuperäinen asuin- ja ateljeetalo tuhoutui. Paikalle ei ilmeisesti vienyt edes kunnollista tietä, joten erillisten talojen (asuin- ja ateljeetalo) rakennustarvikkeet toimitettiin paikalle vesiteitse.  

 

I was very impressed with the architecture of the home and the studio of Wikström. Originally there was one building for living and working. The house was burned to the ground in 1896 and Emil Wikström decided to build two separate houses instead of one. The houses were built in 1902 and 1903. The area was in the wilderness without a proper road and building construction supplies were delivered by water.

 

 

 

 

 

                                                                                                           Emil Wiksrömin kotitalo/ The home of Emil Wikström

 

 

                                                                                                                                                          

Löysin murretunvärisen hameen ja pitkähihaisen paidan keväällä. Tein paitaan uuden kauluksen, piilonapituksen ja lyhensin hihat. Nilkkamittaisesta hameesta tein housuhameen, jonka vuoritin. Näin ohuehko puuvillakangas sopii myös alaosaan. Erityisesti pidän asun kuviosta: höyhenkuvio on harvinaisempi kuin esimerkiksi kukkakuvio. Ostin Raumalta mielettömän kivan puuvillakassin, jonka omistuksen päätimme jakaa nuoremman tyttäremme Elsan kanssa. Näin meillä molemmilla on käyttöoikeus tyylikkääseen kassiin :)

My outfit was originally a shirt with long sleeves and a long skirt with massive amount of fabric. I made a new collar and cut the sleeves. The skirt is now culottes. The fabric is quite thin cotton and I love the feather pattern in it. The culottes has a lining. The tote bag is from Rauma.

Asuvalintani väritys oli sattumaa: yleensä käytän kesäisin kirkkaita värejä, mutta tämänkin asun väritys miellyttää minua ja kuinka hienosti asuni sopiikaan Wikströmin asuintalon väreihin! Onneksi ei ollut läkähdyttävä hellepäivä, sillä silloin en olisi voinut napittaa paitaa ylimpään nappiin saakka. Niin yleensä tykkään tehdä kun käytän paitapuseroa.

The color of my outfit was a coincidence: usually I wear a bit brighter colors in the summer but I also like this shade of green. And how perfectly it goes together with the colors of the house! The temperature was warm but not hot and therefore I could close the top button of my shirt. I prefer to do so when I´m wearing a shirt.

Tämä kesä on kaikilla mittareilla mitattuna ollut mitä helteisin ja aurinkoisin. Luonto on kärsinyt kuivuudesta ja lehtipuut näyttävät ainakin eteläisessä Suomessa siltä, kuin olisi lokakuu. Mahtavaa, että viime päivinä on viimeinkin satanut ja sadetta on ennustettu myös lähipäiville. Ainakin jonnekin päin maata.

This summer has been very warm, sunny and extremely dry in Finland. The nature is suffering from the drought but now we have had unstable weather with some rain. In some places the scenery looks like it is October!

Retki päättyi lyhyeen patikkaretkeen Rapolan Linnavuorella.  Näköalatasanteelta avautui aivan huikea maisema!

After visiting Visavuori we climbed up the Rapola Hill Fort. The view was breathtaking!

Toisessa vierailupaikassa vietimme mukavaa aikaa kummityttömme perheen luona. Koska ystävämme on pitkään harrastanut vanhoja jenkkiautoja ja meilläkin on ennen mm. Buick Estate Wagon vuosimallia 1982, päätimme tehdä retken lähistöllä sijaitsevalle Oripään lentokentälle, jossa oli lauantaina Sand Field Test & Tune- tapahtuma.  En oikein ymmärrä kiihdytysajojen ideaa, mutta tapahtuman tunnelma oli leppoisa ja harrasteautonäyttely oli paikoin aivan huikeaa katsottavaa.

After Visavuori and Rapola we went to visit our goddaughter. His father has been engaged in buying great vintage american cars for many years. Since we used to have Buick Estate Wagon 1982, we made a trip to Oripää Airfield where they organized The Sand Field Test &Tune-event on Saturday. I don´t know anything about acceleration driving but the vintage car show was interesting.  

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

                                                                                             Photos: Väne Väisänen

Olen elintavoiltani mitä ekologisin ihminen: superkierrättäjä, joukkoliikenteen ja pyöräilyn suosija ja lähes vegetaristi. Silti en paheksu, jos näen liikenteessä vanhan jenkkiauton. Voihan olla, että autolla ajetaan säästeliäästi. Niin teimme mekin. 

Ihailen varsinkin kulmikkaiden jenkkiautojen linjoja ja minusta nykyautot ovat pääosin persoonattomia. Arvostan vaatteissani klassista tyylikkyyttä ja näyttelyn hienoimmat autot edustavat juuri klassista tyyliä. Tyyli ei koskaan mene pois muodista!

 

My life style is the most ecological: I recycle everything, I buy only second hand clothes, I use public transport and I am almost vegetarian. Still I don´t mind if I see an old vintage car in the traffic. Perhaps they don´t drive that much. That´s what we did when had our Buick. New cars look so boring. I like classic style in my clothing and these cars are so classy. Style never goes out of fashion!

-Aija