Roihuvuoren japanilaistyylisen puutarhan talvitunnelmaa




Minulle käy joskus niin, että vaatetuunausprojekti tyssää ja vaate jää pitkäksi aikaa odottelemaan valmistumista. Näin käy esimerkiksi silloin kun vuodenaika vaihtuu vauhdilla eli kun kevät yhtäkkiä etenee, jolloin talviset kankaat tuntuvat liian tunkkaisilta. Tai vastaavasti, kun syksy vaihtuu äkisti talveksi. Vaikka olen erittäin vaihtelunhaluinen pukeutuja, arvostan ajattomia kankaita. Olen löytänyt tyylini ja tykkään yhä samoista vaateasioista kuin 25 vuotta sitten. Näin ei haittaa, vaikka vaate olisi pitkäänkin jäähyllä.
Farkkujen käyttäjillä ei ehkä ole niin vahvasti erikseen talvi- ja kesävaatteita. Ainakin farkkuja voi käyttää ympäri vuoden. Minulla on selkeästi talvi- ja kesämateriaalit. Villakangashameet ja -jakut joutuvat viimeistään vapulta kesäteloille enkä käytä nahkahameitakaan enää kesällä.

Vaikka kevään eteneminen näkyy mm. valon lisääntymisenä, ilma on vielä sen verran viileä, että talviset materiaalit ovat tarpeen.










Kävimme eilen kuvaamassa tämän postauksen kuvia kotimme naapurissa eli Roihuvuoren japanilaistyylisessä puutarhassa. Mikäli paikka ei ole sinulle vielä tuttu, suosittelen vierailua sinne kunhan lumet ovat ensin sulaneet.










Hankin villakangastakin kirpputorilta kahdeksan tai yhdeksän vuotta sitten. Takki oli alkujaan pari numeroa liian suuri ja pienentäminen oli jäänyt kesken. Viime syksynä viimein ryhdistäydyin ja laitoin takin kuntoon. Muutin koon sopivaksi, lisäsin edustaan villavatiinia eli lämpöeristettä ja vuoritin jakun uudelleen. Takin alkuperäinen vuori oli rikkinäinen ja sen ankea beigesävy vauhditti vuorin vaihtamista. Tein uuden vuorin tummanvihreästä vuorikankaasta. Takki on puhdasta uutta villaa.
Hame on täysvillainen skottikiltti. Nuorempi tyttäreni Elsa löysi sen minulle viime syksynä, kun piipahdimme yhdessä Uffissa. Hame on melko harvinainen, yksivärisiä skottikilttejä kun ei näe juuri koskaan. Lyhensin hametta noin viidellä sentillä, mutta helma jäi silti polven alle. Helmassa on samanlainen hapsureuna kuin ruudullisessa kiltissä, jonka postasin tähän blogiin aiemmin. 










 






Takissa on konservatiivinen ruutukangas ja klassinen leikkaus. Takin helma on leikattu vinoruutuisena, mikä tuo vaatteeseen mielenkiintoa. Kankaan hienostunut väritys miellyttää minua paljon, vaikka sävyt ovat niin neutraalit. Toisaalta ne kestävät aikaa.










Vintagetakeissa on mitä erilaisempia turkissomisteita. Minun tietämykseni ei riitä läheskään kaikkien tunnistamiseen, mutta asiassa auttaa mm. Turkishuone Valtonen. Kävin siellä tämän takin kanssa ja kuulin, että kaulus on nutriaa.











                                                                                  Kuvat: Väne Väisänen




Vanhoissa vaatteissa on monesti todella kauniit napit. Niin on tässäkin takissa, joka lienee peräisin 60-luvulta.

Tämä on mukavan puuhakas viikko: pari suuritöistä asiakastyötä on kesken, lupasin auttaa yhtä kurssilaista leninkikaavan muuttamisessa, tänään ja huomenna on iltaopetusta ja pitäisi edistää myös yhtä "mainosvaatetta". Olen menossa luennoimaan vaatetuunauksesta Jyväskylän Kädentaitomessuille sunnuntaina 8.4. Lupasin lähettää messuille "mainosasun" eli tuunatun asun, jolla lauantaina 7.4. mainostetaan seuraavan päivän luentoani. TULOSSA ON SEN VERRAN SÄKENÖIVÄ ASU, ETTÄ SE HUOMATAAN VARMASTI :) Luvassa on ainakin metallinhohtoa...


-Aija

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Taustatietoa minusta

Mummoni vanha 70-luvun takki päivitettynä tähän päivään

Aurinkoisen syyspäivän asu